Kun tuntematon Satoshi Nakamoto vuonna 2008 ”keksi” ensimmäisen virtuaalivaluutan, Bitcoinin, hän ehkä jo aavisteli, mihin maailma on menossa. Arvasiko hän kuitenkaan, millaisia vaikutuksia tällä keksinnöllä olisi ja kuinka moni nykyään tämän asian kanssa työskentelee? Artikkeli perustuu Saimaan ammattikorkeakoulussa julkaistavaan, Maya Suutarin opinnäytetyöhön. Tämän artikkelin tarkoituksena on avata lukijalle kryptovaluuttaa ilmiönä.

Virtuaalivaluutat eivät tänäkään päivänä kuitenkaan ole vielä jokaisen taloushallinnon ammattilaisen päivittäinen työtehtävä, mutta ne yleistyvät ja niiden käsittelyyn on tulevaisuudessa varmasti jokaisen perehdyttävä.

Virtuaalivaluutta on digitaalisessa muodossa olevaa rahaa, joka luodaan tehokkailla tietokoneilla ratkaisemalla monimutkaisia matemaattisia algoritmeja. Virtuaalivaluuttaa kutsutaan myös kryptovaluutaksi ja vertaisvaluutaksi. Virallinen määritelmä on uudessa EU:n rahapesudirektiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843), jonka mukaan virtuaalivaluutoilla tarkoitetaan ”digitaalisia arvonkantajia, jotka eivät ole keskuspankin tai viranomaisen liikkeeseen laskemia tai takaamia, joita ei välttämättä ole kytketty lailliseksi maksuvälineeksi vahvistettuun valuuttaan ja joilla ei ole samaa oikeudellista asemaa kuin valuutalla tai rahalla mutta jotka luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt hyväksyvät vaihdantavälineenä ja joita voi siirtää, varastoida ja myydä sähköisesti.”

Europan komission määritelmästä tulevat keskeiset virtuaalivaluuttojen ominaisuudet. Ensiksi, virtuaalivaluuttoja voidaan siirtää käyttäjien välillä ilman keskitettyä hallintaa kuten pankki tai valtio. Toiseksi, virtuaalivaluuttoja ei voi juridisesti rinnastaa valuuttoihin tai rahoihin eikä niitä kannata luokitella viralliseksi maksuvälineeksi. Toisin kuin perinteisessä rahassa, virtuaalivaluuttojen arvoa ei määritellä eri maiden keskuspankkien toimesta, vaan valuutan arvo määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella (Harmaan talouden tilannekuva 3/2011, 40). Virtuaalivaluuttojen olemassaolo perustuu vain niiden käyttäjien keskinäiseen luottamukseen (Virtual Currencies Key Definitions and Potential AML/CFT Risks 2014, 4).

Virtuaalivaluuttojen käyttö yrityksen toiminnassa ja kirjanpito

Virtuaalivaluuttojen kirjanpidollinen käsittely määräytyy sen mukaan, miten virtuaalivaluuttoja käytetään yrityksen toiminnassa. Yritykset voivat käyttää virtuaalivaluuttoja pääasiassa maksuvälineenä hyödykkeistä ja palveluista tai sijoituskohteena. Tämän lisäksi yrityksen toiminta voi perustua virtuaalivaluuttojen vaihdantaan, jolloin voittoa saadaan kurssieroista ostamalla ja myymällä vertaisvaluuttoja. Yritykset voivat myös harjoittaa louhintaa, jolloin uusia virtuaalivaluuttoja, pääasiassa bitcoineja, saadaan louhintapalkkiona. Näitä virtuaalivaluuttoja yritys voi taas myydä tai käyttää niitä muiden yritysten hyödykkeiden hankkimiseen.

Kirjanpitolain mukaan kirjanpitovelvollisen on merkittävä kirjanpitoonsa liiketapahtumina menot, tulot, rahoitustapahtumat sekä niiden oikaisu- ja siirtoerät. Tästä johtuu, että kaikki liiketapahtumat, muun muassa virtuaalivaluuttoihin liittyvät liiketapahtumat, täytyy merkitä kirjanpitoon.

Kirjanpitolautakunta on antanut 23.10.2012 lausunnon (numero 1895) ”Digitaalisen vertaisvaluutan käsittelystä kirjanpidossa”, jossa käsitellään virtuaalivaluutan käyttöä maksuvälineenä kirjanpidollisesta näkökulmasta. Tähän ohjeeseen on hyvä perehtyä. Tosin täytynee todeta, että ohje on jo lähes seitsemän vuotta vanha ja asiat ovat menneet vauhdilla eteenpäin eikä ohje ota kantaa siihen, miten virtuaalivaluutat käsitellään tilinpäätöksessä jos ne tarkoitettu pitkäaikaiseen omistukseen.

Teija Launiainen, laskentatoimen lehtori Saimaan ammattikorkeakoulu

Maya Suutari, laskentatoimen tradenomiopiskelija, Saimaan ammattikorkeakoulu